Paikallisuutiset

Tunnelukot auki ja menneisyyden haavat kiinni: Tunnevyöhyketerapeutiksi opiskelevaa kiehtoo kehon muisti. - Myös kehon voima parantaa itsensä on ihmeellinen, Kristina Niemi-Nikkola ihastelee.

Luoto

Kiinnostus hoitotyöhön ja ammatilliseen kehittymiseen sai luotolaisenKristina Niemi-Nikkolan aloittamaan aikuisopinnot. Pohjanmaalaisittain kyse ei ole aivan tavallisesta alasta, sillä Niemi-Nikkola opiskelee tunnevyöhyketerapeutiksi. Kolmivuotinen koulutus Helsingin Kairon instituutissa on edennyt puoliväliin oman kokopäivätyön ohessa Malmin sairaalan päivystyksessä.

– Opintojen tässä vaiheessa osaan modernin vyöhyketerapia, nyt alkaa varsinainen syventyminen tunnevyöhyketerapiaan.

Opiskelu on ollut aika helppo yhdistää työssäkäyntiin kun lapsetkin ovat jo aikuisia.

"Syyllisyyttä ja taakkaa kantava haimarata saattaa olla aivan tukossa, mikä konkreettisesti tuntuu hoitajan sormiin pienenä, kristallisoituneena sakkana".

– Opinnot painottuvat itseopiskeluun kotona sekä harjoitushoitojen antamiseen. Viikonlopun kestäviä luentoja on muutaman kerran lukukaudessa. Lisäksi on välttämätöntä itsekin käydä tunnevyöhyketerapiassa oman tunneprosessoinnin vuoksi, Niemi-Nikkola huomauttaa.

Tunnevyöhyketerapeutteja on koulutettu jo parikymmentä vuotta.

– Etelä-Suomessa hoitomuoto on yleinen, meillä Pohjanmaalla tunnevyöhyketerapia on uudempaa. Kurssilla meitä on kaksikymmentä opiskelijaa, joista vain kaksi on muualta kuin pääkaupunkiseudulta.

Hoitoalalla 52-vuotias Kristina Niemi-Nikkola on viihtynyt jo kolmekymmentä vuotta. Työkokemusta löytyy päivystysosaston lisäksi Fredrika-syömishäiriöklinikalta. Niin ikään Ruotsissa hän on työskennellyt pitkiä jaksoja keikkasairaanhoitajana nuorisopsykiatrian parissa.

Uravalinnastaan Niemi-Nikkola saa kiittää sairaanhoitajaäitiään. Miten tytärkään voisi olla rakastamatta alaa kun äitikin työskentelee edelleen, 75-vuotiaana, sairaanhoitajana.

Tunnevyöhyketerapiassa viehättää kehomuisti, tunnetraumojen purkamisen haasteet, ihmisen näkeminen kehon, mielen ja tunteiden kokonaisuutena sekä kehon ihmeellinen voima parantaa itsensä.

Kristina Niemi-Nikkola selittää miten työstämättömät tunnekokemukset heijastuvat ennemmin tai myöhemmin kehoon.

– Yksi kiehtova näkökulma on myös, että tunnemuisti noudattaa 18 vuoden rytmiä. Jos vaikkapa yhdeksäntoistavuotiaana tapahtuu jotain vastaavaa, mitä on tapahtunut vuoden ikäisenä, saattaa sen uudelleen kokeminen aiheuttaa selittämättömiä, psyykkisiä oireita.

– Keho muistaa lapsuudesta asti monia asioita, joita tietoinen mieli ei aina saa nostettua pintaan, vaikka ne siellä taustalla vaikuttavat eri tavoin. Tunnevyöhyketerapialla voidaan auttaa kehomuistia nousemaan tietoisuuteen, mikä voi tuntua ahdistuksen ja epämääräisen huonon olon helpottumisena.

– Kyse voi olla työstämättömästä traumasta tai mistä tahansa ikävästä kokemuksesta, josta on jäänyt normaalia vahvempi tunnejälki, mutta tunne on tukahdutettu. Tämän hetken krempoille, vaivoille ja huonolle ololle saattaa näin ollen löytyä syy kaukaa menneisyydestä.

– Olen saanut olla todistamassa miten kipeät tapahtumat palautuvat asiakkaan mieleen muistoina tai ajatuksina jo hoitopöydällä. Jokainen keho reagoi hoitoon kuitenkin omalla tavalla, Niemi-Nikkola painottaa.

Hoitoa annetaan kuten vyöhyketerapiassa, sormin painelemalla ja hieromalla, joskus myös vyöhykepuikkoja apuna käyttäen. Tausta-ajatus on sama: ihmisen keho heijastuu pienoiskoossa kehon eri alueilla.

– Jalkapohjista, jalkateristä, kämmenistä, korvista löytyy kaikkia keho osia ja sisäelimiä vastaavat heijastevyöhykkeet. Kun aluetta hieroo, se aktivoi vastaavan alueen elimen toimintaa. Hermopäätteittä jalkapohjissa on peräti noin 7000. Hermopäät menevät päähän, sieltä edelleen käsivarsiin muodostaen vyöhykeratoja.

Tunnevyöhyketerapiassa hoidetaan näitä jaloista päähän kulkevia vyöhykeratoja. Hoidon aikana käsitellään radat jaloissa, käsivarsissa, korvissa ja päässä. Keho jakautuu moniin eri vyöhykeratoihin, joihin varastoituvat eri tunteet. Esimerkiksi haimaradalle tallentuvat syyllisyys ja taakankanto, munuaisradalle pelko, maksaan viha.

– Syyllisyyttä ja taakkaa kantava haimarata saattaa olla aivan tukossa, mikä konkreettisesti tuntuu hoitajan sormiin pienenä, kristallisoituneena sakkana, Niemi-Nikkola kuvaa.

Hoidon aikana avataan niin ikään tunnelukot, jotka sijaitsevat niskassa, ranteissa, korvissa ja nilkoissa.

– Jaloista hoidetaan lähinnä fyysiset vaivat, käsistä tunteet.