Viihde

"Luin aina ensimmäisenä jutut Centersistä" - Pietarsaaren Sanomat tuo helsinkiläistyneelle Catja Ahokannolle mukavia muistoja mieleen

Pietarsaari/Helsinki

PS ehti tilattavana paikallislehtenä elää pitkän siivun samaa elämää lukijoiden kanssa.

Aina 1980-luvun alkupuolelta on uutisoitu ja raportoitu monenlaisista tilaisuuksista ja sattumuksista valokuvin ja tekstein, istuttu valtuustokokouksia, vietetty harjannostajaisia, kerrottu kaikenlaisista kohtaloista, juhlistettu joulut ja juhannukset.

Entä sitten? Mitä aikoinaan lehden sivulla esiintyneelle kuuluu nyt?

"Kyseistä vappujuhlaa en muista, vaikka se taisi olla aivan ensimmäisiä julkisia esiintymisiäni musiikin parissa".

Tämä juttu lähtee perjantaina 3. toukokuuta 1985 julkaistusta mustavalkokuvasta, joka julkaistiin Kolmosella pidetystä Sdp:n perinteisestä vappujuhlasta kertovassa artikkelissa. Kuvassa 8-vuotias Katja Valkama Ruusulehdon koululta soittaa nokkahuilua. Väkeä on paikalla juhlasalin täydeltä, joukossa myös Uutis Jaakko, sittemmin Pietarsaaren Sanomat.

Nyt lähes 36 vuotta myöhemmin niin Katja Valkaman etunimen kirjoitusasu, sukunimi kuin kotipaikkakin ovat vaihtuneet. Rakkaus musiikkiin on säilynyt.

Hän vastaaCatja Ahokantona puhelimeen Helsingissä digitaalisen pianonsa ääreltä.

– Voi, siitä tuntuu olevan ikuisuus. Kyseistä vappujuhlaa en muista, vaikka se taisi olla aivan ensimmäisiä julkisia esiintymisiäni musiikin parissa.

Ahokanto muistelee soittaneensa nokkahuilua ensimmäisen vuoden seurakunnan kerhossa, sitten Pietarsaaren seudun musiikkiopistossa, joka sijaitsi tuohon aikaan Alholminkadulla.

Nokkahuilu vaihtui harmonikkaan ja harmonikka 16-vuotiaana klassiseen lauluun. Piano tuli kuvioihin myöhemmin.

– Tähtäsin tosissani muusikon ja laulajan uralle. Valmistuinkin ammattimuusikoksi Svenska Yrkesinstitutista Pietarsaaresta. Liikunta ja tanssi oli toinen intohimoni. Esiintymistilaisuuksia riitti esimerkiksi Jaakon Päivillä, joista paikallislehti teki myös juttuja. Katutansseissa olin laulamassa monena vuotena.

Etunimen kirjoitusasun muuttaminen C:ksi 2000-luvun alussa liittyy unelmaan tulla esiintyväksi taiteilijaksi; piti saada jonkin omaleimaisempi nimi.

– Muusikon ammatissa en tosin ole tullut toimineeksi päivääkään, vaikka valmistuttuani 2005 lähdin vuodeksi Joensuuhun hakemaan inspiraatiota. Soitin ja tein lauluja siellä kaikessa hiljaisuudessa. Seuraavana vuonna muutin Helsinkiin ja rupesin liikunnanohjaajaksi. Samaa työtä teen edelleen. Nuorempana tykkäsin esiintyä - enää en missään tapauksessa haluaisi olla julkisessa ammatissa. Niin se mieli muuttuu, Ahokanto ihmettelee.

Etunimen kirjoitusasua hän ei lähtenyt enää muuttamaan takaisin kun se tuntui omalta ja oli siihen itse tottunut.

Lapsuus- ja nuoruusvuodet synnyinkaupungissa säilyvät lämpiminä mielessä.

– Pietarsaaressa minulla on kavereita ja mukavia muistoja. Niihin kuuluu tuohon aikaan kolmesti viikossa ilmestynyt Pietarsaaren Sanomat. Siitä luin aina ensimmäisenä jutut Centersistä. Olimme kaverin kanssa kovia Centers-faneja.