Paikallisuutiset

Skatalaiset tuntevat asuinalueensa arvon – katso video: "Täällä on parasta kaikki!"

Skataa eli virallisemmin Pohjoisnummea halutaan kehittää paitsi asuinalueena, myös matkailullisen vetovoiman lisäämiseksi.

Kaupunginosan tulevaisuutta miettinyt Skata 2030 -työryhmä esittääkin muun muassa katujen saneeraussuunnitelman aikaistamista ja Aleksanterinpuiston kehittämistä.

Myös opastusta alueelle ja alueen sisällä on parannettava ja matkailuneuvontaa kehitettävä.

Yhtenä avauksena viimemainitulle on päätös pitää Viktor Sundin tupa tulevalla kesälomakaudella avoinna matkailuneuvonnan sivutoimipisteenä.

”Periaatteessa jokaisessa talossa voisi olla laatta. Jokainen talo on tarinan arvoinen!” Claire Witick-Mäkelä Skatalainen

Skata kuuluu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon, ja on sillä perusteella alueena suojeltu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Skatassa ei voi rakentaa mielensä mukaan, ja rakennus- ja korjaussuunnitelmat käyvät tiukan seulan läpi.

Tämä ei skatalaisia säikäytä. Alueelle muutetaan rajoituksista tietäen, ja Skatassa asuminen ja talonpito on enemmänkin osa elämäntapaa.

– Asukkaat eivät tällaista edes ajattele. He ovat valmiita tekemään kaiken Skatan ehdoilla. En tiedä enkä osaa edes verrata, kun en osaa sanoa millaista talonpito on jossakin muualla,Linda Lindroos, kolmannen polven skatalainen sanoo.

– Tietenkin tämä eroaa jostain asumisesta keskellä kaupunkia kerrostalokaksiossa. Täällä on huomattavan paljon enemmän tekemistä.

Mikä tekee Skatasta parhaan paikan? Katso video!

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Kuvaaja: Anna Keskivinkka

Itse Helsingistä Skataan muuttanutClaire Witick-Mäkelä sanoo asukkaiden sitoutuvan kulttuuriperinnön ylläpitämiseen.

– Se tarkoittaa, ettet voi ihan vapaasti valita talosi väriä. Et voi valita välttämättä millaisia ikkunoita tahansa, etkä laittaa kattoikkunaa tai aurinkopaneeleita katolle.

Alueen luonne ja suojelun tärkeus täytyy Witick-Mäkelän mukaan ymmärtää, vaikka se voikin tuntua joskus nipottamiselta.

– Mielivaltaisesti ei voi tehdä pelkän halunsa mukaan, vaan meidän on pidettävä huolta Skatasta. Olemme jatkamassa perintöä eteenpäin, että se säilyisi semmoisena kuin se on suurin piirtein ollut.

Skatalainen Linda Lindroosista tuli, koska hänestä ei oikein muutakaan voinut tulla. Jo isomummu, joka muutti Pietarsaareen Keski-Suomesta ja työskenteli tupakkatehtaalla, asui Skatassa.

– Ja mummuni on ollut (kirjailija) Kaarlo Haapasen kanssa samalla luokalla. Hänelle Haapasen kirjat olivat erittäin rakkaita. Ne kertovat vähän ikäänkuin hänenkin elämästään, millaista se on ollut, Lindroos sanoo.

Pietarsaarelaissyntyinen Haapanen (1918–1999) kirjoitti 1980-luvulla niin sanotun korttelitrilogian, jossa kuvataan hyvin realistisesti elämää Skatassa viime vuosisadan alkupuolella.

– Minäkin olen aina niitä lukiessani kuvitellut, että kukahan noista ympäriinsä juosseista lapsista on minun mummuni. Olen itse tavannut Kaarlo Haapasen lukioaikoina, hän oli puhumassa koululla. Paljon tarinoita olen kuullut Skatasta, ja kuulen edelleenkin, Lindroos kertoo.

Opiskeltuaan Turussa ja asuttuaan välillä myös Kreikassa Linda Lindroos palasi Pietarsaareen, kun hänelle tarjottiin historianopettajan sijaisuutta. Ennen pitkää tuli talon osto eteen, ja mistäpä muualta sellainen löytyikään kuin Amerikankadulta.

– Äitini on asunut lapsuutensa myöskin Skatassa. Hänen kotitalonsa oli Amerikankadulla minun nykyisen kotini naapurissa. Hän muistaa minun tonttini omenapuut. Kun hän oli lapsi, hän kävi minun nykyisellä tontillani omenavarkaissa, Lindroos nauraa.

Hänen äitinsä asuu edelleen Skatassa, saman korttelin toisella laidalla. Ympyrät sulkeutuvat yhä tiiviimmin, kun Linda Lindroosin nykyinen työpaikka kehitysyhtiö Concordiassa on – yllätys yllätys – tupakkatehtaalla, josta isomummu haki leipänsä.

– Ja olen tyytyväinen, kun matkailukoordinaattorina saan myöskin ajaa Skatan asiaa ja tuoda sitä esille ihan työni puolesta. Toki teen koko alueen eteen töitä, mutta Skatahan kuuluu siihen. Ja sitten vielä kaiken lisäksi olen töissä Skatassa!

Työpaikan ikkunasta aukeaa vaikuttava panoraama Skatan kattojen ylle.

Claire Witick-Mäkelä ei ihan osaa sanoa, voiko häntä pitää toisen polven skatalaisena, kun hänen vanhempansa aikanaan ostivat alueelta talon. Itse Mäkelän perhe muutti ensin Luotsikadulle, josta matka jatkui remontteja tehden, kuinkas muuten, Alholminkadun varteen.

– Asuinalue oli kiva ja lähellä keskustaa. Luotsikadun jälkeen emme olisi muuttaneet mihinkään muualle, Witick-Mäkelä sanoo.

– Pietarsaaressa on paljon hyviä kaupunginosia, mutta täällä on jotenkin ihania ihmisiä ja naapureita. Vähän kuin olisi maalla, vaikka asuu kaupungissa. Heti tuli kotoisa olo.

Molemmat naiset ovat aktiivisia Skata-yhdistyksen jäseniä. Claire Witick-Mäkelä on myös sen monivuotinen puheenjohtaja. Tänä vuonna vetovastuu siirtyi häneltä Tom Dahlfeltille.

Kaupunginjohtaja Kristina Stenman asetti syksyllä 2017 Skata 2030 -työryhmän, jossa Witick-Mäkelä ja Lindroos edustivat asukkaita. Ryhmään kuului myös kaupungin ja alueen yrittäjien edustajia.

Ryhmän tehtävänä oli luoda visio ja suunnitelma kaupunginosan ainutlaatuisuuden säilyttämiseksi ja tunnettavuuden lisäämiseksi. Pesti päättyi viime vuoden lopussa.

Skatan suurimmiksi puutteiksi listattiin kadut ja niiden kunto, kunnossapito ja valaistus. Liikenteellisten pulmien ratkonnan lisäksi lähitulevaisuudessa halutaan kehittää erityisesti Aleksanterinpuistoa.

Kaupunginosayhdistys onkin sijoittanut puistoon jo huvimajan ja kioskirakennuksen. Puistossa oleva muuntajarakennus maisemoidaan piakkoin tehtävällä maalauksella, jota varten on järjestetty taidekilpailu.

Puistoon on tulossa myös uusia leikkivälineitä, kuten köysirata.

Työryhmä esittää, että kaupunki varaa määrärahoja puiston kehittämiseen, ja että katujen saneeraussuunnitelmaa aikaistetaan. Ryhmän mielestä hyvällä suunnittelulla katujen saneeraus voisi alkaa vuonna 2022.

Tavoitteena on myös laatia talvikunnossapidosta ja lumenaurauksesta yhtenäiset säännöt, joihin kirjataan kaupunginosan kunnossapidon vaatimat poikkeukset.

Ryhmä suhtautuu myönteisesti Skatan matkailullisen vetovoiman kasvattamiseen, kunhan alueen ainutlaatuisuuden asettamat rajoitteet ja määräykset otetaan huomioon.

– Esimerkiksi Visit Finlandin sivuilta löytyvät Rauman, Kristiinankaupungin ja Kokkolan puutaloalueet, mutta Pietarsaari ja Skata eivät ole mukana. Yritän tehdä kovasti töitä, että se jossain vaiheessa sinne saataisiin, Linda Lindroos sanoo.

– Matkailijoita kiinnostavat nykyisin tällaiset local life - ja kulttuurimiljööt. Skatan saaminen kartalle olisi koko seudun etu.

Skatassa riittää tarinoita kerrottavaksi, ja Lindroosin ja Witick-Mäkelän mielestä niitä kannattaa tallentaa ja tuoda päivänvaloon niin kauan, kuin on olemassa kertojia.

– Olemme tehneet jo Skata-kirjan, jossa on tarinoita henkilöistä, taloista ja kaupoista. Kotisivut ovat nyt suomeksi ja ruotsiksi, ja niitä työstetään parhaillaan englanniksi. Sinne voivat kaikki lähettää omia juttuja taloistaan. Jokainen voi kertoa omasta todellisuudestaan, emme ryhdy tarkistamaan faktoja mitenkään, Claire Witick-Mäkelä kertoo.

– Toivon, että sivuista tulee eläviä ja niistä huokuu se henki, mikä alueella on ollut kautta vuosisatojen.

Skata-yhdistys on myös tilannut yhteensä 37 seinälaattaa, jotka kiinnitetään valikoituihin taloihin. Niissä kerrotaan kyseisen talon tunnetusta historiasta. Valinnat olivat vaikeita.

– Periaatteessa jokaisessa talossa voisi olla laatta. Jokainen talo on tarinan arvoinen!

Kahvila Skorpan ja vanhaan suutarinverstaaseen perustettu Marmelad Kompaniet ovat naisten mukaan helmiä, jotka sopivat Skataan kuin nenä päähän.

Skataan mahtuisi lähinnä tiettyjä palveluja, kuten ruokaravintola ja pieniä käsityöläisputiikkeja. Myös yhteiselle kokoontumis- ja juhlahuoneistolle olisi tilausta.

– Alholminkadulla kulkevat turistit ovat moneen kertaan kysyneet, missä täällä voi syödä. Lounasravintolalle olisi mahdollisuuksia ja tilojakin, Witick-Mäkelä arvelee.

Mieluiten hän näkisi alueella ruokapaikan, joka keskittyisi lähi- ja luomuruokaan ja joka tarjoaisi myös vege-annoksia. Leipomokaan ei olisi pahitteeksi.

Tällaisia ei tietenkään perusteta yhdistyksen eikä kaupungin voimin, vaan ne vaatisivat ennakkoluulottomia yrittäjiä taakseen.

– Yrittäjiähän tällä seudulla on pilvin pimein, Witick-Mäkelä rohkaisee.