Urheilu

Satu tuli todeksi – Kaj Kunnas äimistyi Suomen kiekkokullasta: "Nykysukupolvi ei edes mieti, ettemmekö voisi pärjätä"

Urheilutoimittaja, selostaja, nykyään myös juontaja ja luennoitsijaKaj Kunnas on ollut mukana 24 kertaa MM-jääkiekkoturnauksessa.

Maanantaina Pietarsaaressa FF Jaron seminaarissa puhunut Kunnas alusti aiheesta "maailman tärkein päivä", eikä mitään sattumaa ollut, että näkökulma vinklautui muutamaa tuntia aikaisemmin todistettuun Suomen kolmanteen kiekkokultaan.

Hän sanoo olleensa tapahtuneesta äimän käkenä, jos kohta ei täysin kuitenkaan.

– Kun Jukka Jalonen sanoi leimaavansa kaikkien pelaajien pelipassit, säpsähdin vähän, mutta ajattelin, että nyt taisi tulla fiksu veto. Olen niin monissa mm-kiekoissa ollut mukana ja nähnyt, miten joku pelaaja, vaikkapa Leo Komarov, on joutunut odottelemaan löysässä hirressä ekan kisaviikon ja kuullut, että nyt tuo Carolina menikin jatkoon eikä sieltä tulekaan ketään. Että kai sinä nyt olet sitten huikeassa timmissä, Kunnas selvittää.

– Kun Jalonen teki näin, hän viestitti pelaajilleen luottavansa heihin. Ja kyllähän sen täytyy olla hyvä signaali.

Samaan hengenvetoon Kaj Kunnas myöntää, että valehtelisi jos väittäisi ettei olisi yllättynyt. Optimistina hänet houkuteltiin lyömään julkisesti vetoa sen puolesta, että Suomi on neljän parhaan joukossa.

– Kyse oli siitä, kumpi pyöräilee, minä Helsinkiin vai hän Karjaalle. Kyllä mä silloin ajattelin, että minä tässä nyt fillarin päälle joudun.

Toisin kävi. Altavastaajan asema tuntuu sopivan suomalaisille. Tilanne oli vähän sama myös 2011, kun vähintäänkin kiekkoleijonien maalivahdit lytättiin ennakkoon heikoiksi lenkeiksi.

– Lähes aina, kun meillä on olleet valtavat ennakko-odotukset, niihin on petytty. Että Suomi vei nyt kullan, ei ollut olemassa minun maailmassani. Mutta todeksi se tuli.

Konseptia, jossa maailmantähdet jätetään tylysti pois joukkueesta, Kaj Kunnas ei usko voitavan toistaa, ainakaan kovin helposti.

– Mutta uskoisin, että aika monella puolella maailmaa mietitään nyt, että mitä siellä Vierumäellä oikein tapahtuu.

– Venäjälläkin varmasti funtsitaan tosissaan, koska tämä ei ollut kaiken lisäksi eka kerta. Mehän olemme 2000-luvulla nylkeneet Venäjän tärkeissä peleissä mennen tullen, moneen otteeseen.

Hän epäilee, että myös Ruotsissa mietitään, pitäisikö siellä Vierumäellä käydä.

– En kuitenkaan usko kanadalaisten sitä tekevän. He tietävät, että kiekko tulee sieltä ja heillä on omat vierumäkensä.

Suomella on aika komea putki jääkiekon arvokisamenestyksiä alla, lähtien nuorten mestaruuksista ja huipentuen sunnuntaina koettuun miesten tasolla.

– Naistenkin kulta tuli ainakin henkisellä tasolla meille, vaikka se nyt jenkeille menikin puhelimen kautta.

Kunnas aistii jotakin isompaa piilevän suomalaisen kiekkoilun menestyksen takana. Hän siteeraa koripallovalmentaja Henrik Dettmanin mietelmää siitä, että seuraava sukupolvi on aina parempi.

– Ensimmäinen kiekkosukupolvi löi itsensä kansainväliseen tietoisuuteen 1970-luvulla. Ketolat, Tammiset ja Riihirannat olivat hyviä, mutta maajoukkueessa tuli 0–10 pataan Neuvostoliitolta ja 1–7 Ruotsilta. Jos hyvin kävi, sitkisteltiin johonkin 2–4:ään Tshekkoslovakiaa vastaan.

Seuraavan polven Kurrit, Tikkaset ja Helmiset pärjäsivät maajoukkueessa jo paremmin, mutta vieläkään ei oltu opittu voittamaan. Masken Carlssonit ja Mats Sundinit onnistuivat yhä rokottamaan kriittisillä hetkillä.

– Nyt nämä meidän nuoret, Laineet, Ahot, Rantaset, puhumattakaan Kaapo Kakosta, eivät olleet syntyneetkään Sundinien ja Carlssonien aikaan. Nämä eivät edes mieti, ettemmekö voisi pärjätä. He tietävät, ettei heidän tarvitse kuikuilla mihinkään Venäjän, Ruotsin tai Kanadan tähtien suuntaan, he ovat voittajia. Niin kuin brassit tietävät, että ovat hyviä fudiksessa.

– Ja sitten se ei enää ole kiinni taktiikasta eikä jostain fläppitaulusta.

Kunnas muistaa vielä suitsuttaa Marko Anttilaa tämän ratkaisumaaleista ja Kevin Lankista, joka tuli farmista kullan takuumieheksi, jopa ilman mailaa Venäjää vastaan.

– Kyllähän tämä semmoinen saaga ja satu on, ettei tätä oikein vielä edes ymmärräkään. Täytyy antaa ajan kulua vielä.

Ruotsalaismediat kääntyivät Suomen puolelle, kun kävi selväksi että oma peli oli pelattu. Kerta ei ole ensimmäinen. Länsinaapurissa on usein osattu asettua "pikkuveljen" tueksi – saman ei voi sanoa tapahtuvan aina toisin päin.

Kaj Kunnas arvelee tässä olevan vielä kaikuja vanhasta, klassisesta asetelmasta, jota Globen 1995 ei täysin kyennyt horjuttamaan. Suomella on kolme kiekkomestaruutta, Ruotsilla 11.

– On helpompaa olla se isoveli. He ovat aina pärjänneet. He tietävät voittavansa euroviisut kerran 10 vuodessa siinä kuin me voitamme kerran 100 vuodessa.

– Ehkä he jopa katselevat tätä hommaa vähän geopoliittisestikin: on ihanaa, että Suomi on tuossa välissä. Uskoisin, että Ruotsi on jollain lailla kiitollinen Suomesta, Kunnas veikkaa.