Viihde

Yhdestä pasuunasta kasvoi kokonainen torvisoittokunta Pietarsaaressa: "Jonkun torvi piippasi vähän ja kaikki me purskahdettiin nauruun. Saatiin siinä koottua itsemme ja jonkin ajan päästä koetettiin uudelleen" muistelee vanha soittaja ensiesiintymistä jouluna 1954

Pietarsaari

Siitä on jo aikaa kun Pietarsaaren Saalem torvisoittokunta töräytti viimeiset virtensä, mutta pieni laatikollinen vanhoja kuvia nosti mukavat ajat soittajan mieleen. Kuvat tulivat päivänvaloon pietarsaarelaisenMatti Dahlbackan komeron kätköistä hänen etsiessä sieltä jotain muuta.

– Kuvat ovat samanlaisia ja ne on painettu postikorteiksi, Dahlbacka esittelee iloisesti yllättänyttä löytöään.

Mustavalkokuvassa seisoo seitsemäntoista soittajaa yhdessä ensimmäisen johtajansa, Ensio Joensuun, kanssa.

"Soittajille tuli ikää lisää ja työelämä, paikkakunnalta muutto, opiskelut ja muut seikat veivät mennessään. Kyllähän uusia soittajiakin rekrytoitiin, mutta siitä huolimatta toiminta hiipui vähitellen - ehkä innostuksen puutteesta".

– En tarkalleen muista, koska kuva otettiin. Ehkä perustamisvuonna 1954 tai ainakin heti alkutaipaleella.

Vuonna 1935 syntynyt Dahlbacka kuului torvisoittokunnan perustajajäseniin. Seurakunta on perustettu vuotta ennen, 1934.

Yhdestä pasuunasta kasvoi kokonainen torvisoittokunta, Dahlbacka availee taustoja.

– Joensuun Viljo oli ostanut Kuopiosta yhden pasuunan, jonka ympärille seitsikolle sovitettu torvisoittokunta sitten rakennettiin. Pää ääniä oli siis seitsemän.

Soittajista ei ollut pulaa.

– Pääsyvaatimuksena oli lähinnä, että piti hommata torvi. Isot torvet ostettiin porukalla, pienet torvet, klarinetit, huilut ostettiin itse. Torvet tilattiin Mattsonin pyöräliikkeen kautta, Dahlbacka juttelee.

Yksi iso rumpu kuului kokoonpanoon.

Ja eikun harjoittelemaan.

– Opettajana toimi Alf Wenman, joka soitti trumpettia Pietarsaaren kaupungin torvisoittokunnassa. Hän myös sovitti meille kaikki Herramme tulee -laulukirjan laulut ja joitakin soittokappaleita.

Marssimista käytiin treenaamassa Kråkholman metsässä.

Makeat naurut saatiin ensimmäisestä julkisesta esiintymisestä seurakunnan omassa joulujuhlassa 1954 Jaakonkadulla. Ensi-ilta estradilla taisi soittajia vähän jännittääkin.

– Jonkun torvi piippasi vähän ja kaikki me purskahdettiin nauruun. Saatiin siinä koottua itsemme ja jonkin ajan päästä koetettiin uudelleen, paremmalla menestyksellä, nauraa Matti Dahlbacka.

Soittokuntaa hän kuvaa piristysruiskeeksi seurakunnan toiminnassa. Soittajia oli enimmillään yli kaksikymmentä. Torvisoittokuntatoiminnan kulta-aikaa seurakunnassa elettiin 1960-luvulla.

– Esiinnyimme kaupungilla eri tilaisuuksissa sekä muuallakin, lukuisilla paikkakunnilla välillä Kemijärvi - Tornio - Helsinki. Pietarsaaren Saalem seurakunnan torvisoittokunta oli menestyksensä päivinä yksi Suomen Helluntaiherätyksen parhaimpia soittokuntia, Dahlbacka toteaa.

Vähitellen torvisoittokunta hajosi.

– Soittajille tuli ikää lisää ja työelämä, paikkakunnalta muutto, opiskelut ja muut seikat veivät mennessään. Kyllähän uusia soittajiakin rekrytoitiin, mutta siitä huolimatta toiminta hiipui vähitellen - ehkä innostuksen puutteesta, Dahlbacka pohdiskelee.

– Toiminnan loppuaika mentiin pienemmässä koossa, ehkä vielä 1990-luvulle.

Oman tenoritorvensa soittaja on lahjoittanut pois aikapäiviä sitten.

– Nyt on enää muistot jäljellä.