Pääkirjoitukset

Toimitellen: Maalaispojan kauhunhetkestä Jeppiksen opiskelijaksi

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Olen aika tavallinen pietarsaarelainen. Järviseudun perukoilta olevana maalaispoikana astuin ensimmäistä kertaa jalallani kaupungin maaperälle keväällä 1981.

Jonotin kahvikupposta linja-autoaseman kahvilassa. Ihmettelin paikallisten puheita – eivät ne lukioruotsilta ainakaan kuulostaneet. Kun tuli maksun aika, jäädyin: en ollut muistanut vaihtaa markkoja Ruotsin kruunuiksi! Ystävällinen bussiaseman kassa helpotti oloani: ”Markka ja pennit kelpaavat täälläkin.”

Tästä karmaisevasta hetkestä alkoi pitkä jeppisläisyyden opiskelu. Paljon on muuttunut. Bussit eivät kulje ristiin rastiin, markka tunnetaan vain Bosnia ja Hertzegovinassa. Linja-autoasema on purettu aika päiviä sitten.

Mystistä elämän kiertokulkua on, että yhden viimeisistä PS-jutuistani kirjoitin samalta tontilta, johon oli perustettu pikapizzeria.

Joitakin aikoja sitten istahdin yhdelle kaupunginvaltuuston sietämättömän epämukavista lehdistötuoleista. Joku voisi kirjoittaa niiden ergonomiasta lehteen. Äkkiä huomasin kokevani haikeutta: tämä olisi luultavasti viimeinen kerta tätäkin lajia. Työnkuvaani on aina kuulunut myös paikallispolitiikan seuranta. Olen mielelläni raportoinut paitsi päätöksistä myös siitä, mitä ne tavalliselle ihmiselle merkitsevät.

Toimittajan työ vaatii ainakin jollain tasolla toisistaan rajustikin poikkeavien mielipiteiden ja vakaumusten ymmärtämistä, mikä ei automaattisesti tarkoita niiden hyväksyntää. Niitä kuunnellessa huomaa usein haastavansa myös omaa ajatteluaan – asiat voi halutessaan nähdä ja kuulla monelta kantilta. Tältäkään tuolilta ei ole pyritty julistamaan totuuksia, vaan on koetettu kuvata todellisuutta pieninä siivuina.

Jos pärjäät suomenkielisenä Pietarsaaressa, pärjäät missä vain.

Pietarsaari on loistava kaupunki myös siinä mielessä, että erilaisia ryhmiä tähän yhteisöön mahtuu. Haasteena on, miten ne ryhmät saadaan keskustelemaan keskenään rakentavasti ja puhaltamaan yhteen hiileen. Jos jokin porukka täällä voi huonosti, ei koko kaupunkikaan voi hyvin. Vähemmistöjen asia on enemmistön asia.

Kielivähemmistössä olevan olo voi joskus tuntua haastavalta. Loppukaneettiin asian voisi kääntää niinkin päin, että jos pärjäät suomenkielisenä Pietarsaaressa, pärjäät missä vain.

Näin muodoin: tuhannet kiitokset kaikille teille, jotka olette sivunneet tätä äärimmäisen antoisaa ja opettavaista polkua!