Pääkirjoitukset

Toimitellen: Kuntapäättäjät eivät tarvitse vihaa mihinkään

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Suuret tunteet ovat osa ihmisten elämää, ja monta kertaa ne jopa sattuvat nappiin kulloisessakin kontekstissa. Kovin hyvää ei kuitenkaan voi ajatella siitä, että vihan tunteet ovat nousseet nopeasti pintaan, ja kohteena on ainakin poliittinen keskustelu Suomessa.

Viime viikolla julkaistu, E2 Tutkimuksen katsaus suomalaisten mielenmaisemaan antaa hälyttävää osviittaa siitä, että olemme menossa huonoon suuntaan.

Yli puolet suomalaisista kertoo poliittisen keskustelun herättävän heissä vihaa. Vastaavassa tutkimuksessa vain vuotta aiemmin samaa koki kolmasosa suomalaisista. Vaikka kyselyjen virhemarginaaleja taivuttelisi miten päin, tämä kasvu ei enää mahdu niiden sisään.

Vihapuhe on poliittisen kärhämöinnin julkein ja törkein ilmenemismuoto. Kannattaa muistaa, että äänensävy ei vielä tee vihaisesta puheesta vihapuhetta, sisältö sen sijaan sen hyvinkin voi tehdä. Solvaavan, uhkailevan ja maalittavan viestinnän tunnusmerkki on, että se lietsoo vihaa ihmistä tai ihmisryhmää, esimerkiksi poliittisia vastustajia kohtaan.

Jo edellisten kuntavaalien alla suurin osa puolueista havaitsi, että niiden alkoi olla vaikeaa saada ihmisiä asettumaan ehdokkaiksi vaaleihin. Tärkeimpänä nousevana syynä, ajanpuutteen ja oman elämäntilanteen ohella, he ilmoittivat haluttomuuden asettua julkisen sylkykupin asemaan

Ei voi olla oikein, että vain kaikkein paksunahkaisimmat viitsivät osallistua yhteisten asioiden hoitoon.

Kuntapäättäjät eivät välttämättä ole samaan tapaan julkisuuden jatkuvassa valokeilassa kuin esimerkiksi kansanedustajat ja ministerit. Silti hyvin monet heistä kokevat, ettei heidän kannata osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun siinä vellovan vihapuheen ja häirinnän vuoksi.

Onhan tämä nyt julmaa. Kunnissa tehdään ne ihmisläheisimmät päätökset päivähoidosta, koulutuksesta, katujen ylläpidosta, harrastemahdollisuuksista ja monesta muusta päivittäiseen arkeen vaikuttavasta asiasta.

Ei voi olla oikein, että vain kaikkein paksunahkaisimmat viitsivät osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Poliittinen kokemus on toki myönteinen ominaisuus kuntapäättäjällekin, mutta joukkoon tarvitaan taviksia, oman elämänpiirinsä parhaita asiantuntijoita, yhtä lailla.

Muussa tapauksessa meillä on ennen pitkää käsillä vakava demokratiavaje, joka on omiaan syventämään kuiluja entisestään.