Kulttuuri

Himolukemisella tarinankertojaksi: Christian Rönnbacka kysyi neuvoa ja noudatti sitä

Suomen menestyneimpiin dekkarikirjailijoihin lukeutuvalla Christian Rönnbackalla on ohuehko suhde myös Pietarsaareen. Evijärvellä, metsän keskellä Etelä-Pohjanmaan maakunnan pohjoisimmassa talossa syntynyt ja kasvanut Rönnbacka on suorittanut autokoulun loppukokeen eli inssiajon Jeppiksessä.

– Ajokortin ajoin Pietarsaaressa kuorma-autolla. Ilmeisesti sen takia, kun täällä oli liikennevalo. Ei valot, vaan valo. Kolmen kierroksen jälkeen totesin, että minä osaan tämän, Christian Rönnbacka kertoo Pietarsaaren kirjastossa.

Alakoulunsa täysin kaksikielinen kirjailija on käynyt Pedersören Lappforsissa ja ylioppilaslakin hän on hankkinut Pedersöre gymnasiumissa.

Lappforsin kyläkoulun yhteydessä oli kirjasto.

– Ennen kuin lopetin siellä kuutosluokalla, olin lukenut kaikki poikien ja tyttöjen kirjat paitsi hevoskirjat. Luin kevyesti 1200 sivua viikossa. Virikkeitä ei ollut, tv-kanavat olivat mustavalkoisia ja niitä oli peräti kaksi. Kuittasin paljon sillä lukemisella, jota äiti tuki, Rönnbacka kuvaa lapsuuttaan.

– Olen ollut tarinankertoja pienestä pitäen.

Pietarsaareen Rönnbackan on tuonut JeppisLit -kirjallisuusviikko. Kirjastossa häntä jututtaa Kristiinankaupungista kotoisin oleva Kaisu Tuokko, jännityskirjailija itsekin.

Poliisina ja vakuutusetsivänä työskennellyt Rönnbacka, kavereiden kesken Rölli vaan, loi porvoolaisen rikospoliisi Antti Hautalehdon kumppaneineen vuonna 2012. Sen jälkeen Hautalehto-sarjassa on ilmestynyt 11 muuta rikosromaania, viimeisimpänä uunituore Rafael.

Rinnalla on taipaleensa jo hyvään vauhtiin saanut Henna Björk, nuori naispoliisi kansainvälisen rikollisuuden viitekehyksessä.

Kirjalliset kokeilut alkoivat bloggaamisesta. Ystävystyttyään kirjailija Juha Vuorisen kanssa Rönnbacka näytti kirjoittamansa nuoren pojan seikkailuista kertovaa novellikokoelmaa tälle.

– Kysyin Juhalta, että teenkö tähän omakustanteeseen jatkoa. Hän sanoi että ei, vaan sä teet dekkarin.

Rönnbacka ryhtyi oitis vastarintaan väittämällä, ettei hän kykene pusertamaan kymmentä sivua pitempiä juttuja.

– Jolloin Juha totesi, että kuule Rölli, sä olet tarinan kertoja, se on ihan selvää. Ja sä olet poliisi. Sun ei tarvitse tehdä mitään taustatöitä, sen kun rupeat kirjoittamaan.

Christian Rönnbackan mukaan tilanteessa kirkastui kaksi ihmettä saman minuutin aikana.

– Pohjalainen kysyi neuvoa ja noudatti sitä. Juha oli oikeassa, siitä olen kiitollinen.

Yhden kirjan lopun olen tiennyt, mutta en sitä miten se alkaa.

Pietarsaaren Sanomien haastattelussa Christian Rönnbacka paljastaa, ettei aloittaessaan juuri koskaan tiedä, miten kirja päättyy.

– Yhden kirjan lopun olen tiennyt, mutta en sitä miten se alkaa. Luon henkilöt ja laitan heidät tilanteisiin. Ne elävät omaa elämäänsä. Rosvot tekevät tietysti rötöksiä ja koettavat välttää kiinnijäämistä, poliisi yrittää saada heidät kiinni.

Rönnbackan mukaan lukijalla ovat käsissään enimmät kortit.

– Hänhän tietää enemmän kuin rosvo tai poliisi. Toki kun puhutaan dekkarista, onhan rosvon yleensä jäätävä kiinni. Ihan aina siihen ei päästä. Oikeassakin elämässä rikollinen pääsee joskus pälkähästä eikä joudu tilille, hän sanoo.

Jos jossain kirjassa tekijä on päässyt karkuun, siitä voi tulla lukijoilta noottia.

– Kirjailija ei ole katusoittaja, häneltä ei voi tilata haluamaansa loppua. Jos voisi, jokaiselle pitäisi tehdä oma kirjansa.

En koskaan vedä värityskirjaa täyteen, vaan purukumissa on vielä makua kun annan sen lukijalle.

Kirjailijan urallaan Rönnbacka on oppinut karsimaan turhat maalailut ja rönsyt tekstistään pois ja ilmaisemaan itseään pelkistetymmin. Ei kannata paljastaa liikaa, kun vähempi on kauniimpaa.

– Olen avainsanakirjoittaja. Jos määrittelisin tämän tilan [kirjasto], niin ottaisin täältä vain muutaman elementin. Kirjoitan ne, ja lukija saa sitten kuvittaa loput. En koskaan vedä värityskirjaa täyteen, vaan purukumissa on vielä makua kun annan sen lukijalle.