Pääkirjoitukset

Toimitellen: Rutiinit helpottavat, mutta voivat kostautua liikenteessä

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Tämän lehden eräässä jutussa käsitellään pietarsaarelaista liikennettä, tarkemmin sanoen sen uusia järjestelyjä Pietarinpuistikon vaiheilla. Kun mikä tahansa asia ympärillämme muuttuu, olemme taipuvaisia kapinoimaan sitä vastaan tavalla tai toisella.

Yksi tärkeimmistä tällaisista asioista on etuajo-oikeus. Sen menettäminen kalvaa ihmistä. Vaikka kuinka viereltä todistettaisiin, että hän tulee käyttäneeksi etenemiseensä kahden paikan välillä aika lailla saman ajan riippumatta siitä, katseleeko välillä kärkikolmiota vai ei, hän ei halua uskoa. Koska ennen oli paremmin.

Liikenne peilaa äärimmäisen hyvin ihmisen sielunliikkeitä muutostilanteessa. Liikenteessä on säännöt, jotka ovat hyvinkin yksityiskohtaiset. Niihin totutaan ja niitä noudatetaan sen tarkemmin ajattelematta. Usein säännöt pysyvät samoina vuosikymmenten ajan.

Tottumuksen voima on moninkertainen uuden oppimiseen ja omaksumiseen verrattuna. Tämä ilmenee jopa niin, että vaikka kuinka olisit kuullut uudesta kärkikolmiosta, tieto tuppaa unohtumaan risteykseen tultaessa. Mitä enemmän risteyksessä on liikkuvuuden sallivia osia, sen hämmästyneempänä niitä jää rekisteröimään, ja perusasia painuu mielessä alemmas.

Kärsivällisyys ei ole se ominaisuus, joka liikennekäyttäytymiseen ensimmäiseksi liitetään.

Muutoksesta ei voi viestiä liikaa. Jos vaikkapa tienpitäjä tekee vähimmän mahdollisen eli asentaa asianmukaiset liikennemerkit, mutta ylimääräistä vaivaa välttäen jättää vahvistamatta viestinsä, hän kasvattaa riskejä.

Siksipä on outoa, että kenellekään ei ole tullut mieleen varustaa Pietarinpuistikon risteyksiä ennakkovaroitusmerkeillä, joissa kerrottaisiin ajojärjestelyjen muuttuneen. Sellainen sattuisi luultavasti joskus sellaisenkin kuljettajan silmään, joka ei ole vuosikausiin kotikulmiensa liikennemerkkejä noteerannut.

Pietarsaaressa ei ole pitkä matka mihinkään. Vähän hitaammallakin vauhdilla ehtii kyllä, ja sitä noudattamalla huomiokyky paranee ja aikaa reagointiin jää enemmän.

Kärsivällisyys ei ole se ominaisuus, joka liikennekäyttäytymiseen ensimmäiseksi liitetään. Kuitenkin se olisi arvossaan tien päällä, jossa ajan ei kuuluisi olla rahaa, vaan jotain paljon arvokkaampaa.

Mitäpä jos seuraavalla kerralla ratin taakse istahtaneen huulilta erottaisi jukkapoikamaista hyräilyä: Älä tyri nyt / älä lyö yli nyt / älä antaudu angstin valtaan.