Kolumnit

Tony Syrjäsen kolumni: Turhaa, tuloksetonta ja tarpeetonta

Kirjoittaja on ihastunut maailmankaikkeuden ihmettelemiseen.

Pikaiseksi erikoisoperaatioksi tarkoitettu hyökkäys Ukrainaan on kestänyt jo kaksi ja puoli vuotta. Tuona aikana on kuollut tai haavoittunut satoja tuhansia sotilaita ja kymmeniä tuhansia siviilejä.

Vaikka sodat ovat useimmiten mielivaltaisia ja järjettömiä, tässä sodassa perusteluiden rima asetettiin ennätyksellisen matalalle. Mitään perusteluita kun ei käytännössä ollut. Perusteluksi ei lasketa puppugeneraattorista revittyjä väitteitä Ukrainan hallinnon natseista. Samalla hervottomalla logiikalla kun voisi hyökätä myös Kuun pimeälle puolelle.

Todellinen syy hyökkäykseen johtuu tietenkin Ukrainan länttä kohti ottamista askelista, jotka eivät Venäjälle maistuneet. Venäjän johto jostain syystä kokee, että mitä lähempänä länsimieliset maat ovat, sitä suurempi uhka se on Venäjälle. Tämä siitä huolimatta, että kukaan ei ole koskaan edes ajatellut aloittavansa yksipuolista sotaa Venäjän kanssa.

Kehityksen ja kansan hyvinvoinnin sijaan itänaapurissamme onkin aina panostettu perusteettomien pelkojen lietsomiseen ja kansalaisten valvomiseen. Ja jos pelot eivät ota realisoituakseen, niitä voi aina pönkittää itse eteenpäin. Tämä on onnistunut Ukrainan sodassa erinomaisesti. Hyökkäämällä Ukrainaan Venäjä teki tietoisen päätöksen uhrata omaa kansaansa keksityille peloille perustuville mielikuville.

Ehkäpä ukrainalaiset järjestävät valloittamillaan alueilla kansanäänestyksen ja liittävät ne näppärästi omiin nimiinsä.

Mutta kuten sodissa aina, vain odottamatonta kannattaa odottaa. Pitkään pelkällä puolustuskannalla olleet ukrainalaiset päättivät sekoittaa korttipakan uudestaan hyökkäämällä itse Venäjän puolelle. Ehkäpä ukrainalaiset järjestävät valloittamillaan alueilla kansanäänestyksen ja liittävät ne näppärästi omiin nimiinsä, ihan tasapuolisuuden nimissä.

Hyökkäyksen hyötykulmista on toki esitetty hyvin monenlaista analyysia. Ainoastaan aika lopulta näyttää, mitä hyötyä strategiasta oli, jos mitään.

Jos ei muuta, niin ainakin hyökkäys on saanut Venäjän johdon hämmennykseen. Alkuperäinen hyökkääjä syyttää nyt Ukrainaa terrorismista ja vaatii ulkoministeriön tiedottajan, Marija Zaharovan, johdolla, että kansainvälisen yhteisön tulisi tuomita Kiovan hallinnon rikolliset toimenpiteet. Tässä vaiheessa ironiamittarit taisivat ylikuormittua kaikkialla muualla kuin Kremlissä.

Vaikka sodan loppumista on odoteltu jo kauan ilman merkittävää edistystä, toivoa sopii, että taite olisi jo tapahtunut. Lukemattomasti ihmishenkiä ja infrastruktuuria on menetetty turhuuden ja turhamaisuuden alttarille. Sodan taloudellinen hinta laskettaneen kuitin loppusummassa biljoonissa euroissa. Mitähän kaikkea tuollakin rahamäärällä olisi saavuttanut, jos olisimme satsanneet sen täysin tarpeettoman tappamisen sijaan yhteiseen tulevaisuuteemme.