Kolumnit

Tony Syrjäsen kolumni: Rauhaa, rakkautta ja limonaatia

Kirjoittaja on ihastunut maailmankaikkeuden ihmettelemiseen.

Niin se taas on juhannus, vaikka juurihan tässä joulua vietettiin. Epätavallisten pakkasjaksojen ansiosta kulunut talvi tuntui ehkä tavallistakin pidemmältä. Kun mittari paukkuu neljättä kymmenettä miinusta, sitä joutuu kaivamaan pitkät kalsarit väkisinkin kaapista esiin. Talvesta kuitenkin selvittiin ja kesä on kauneimmillaan.

Ilmatieteen laitos tosin osasi kertoa 4.6., että Suomen ilmasto olisi poikkeuksellisen viileä. Pietarsaareenkin luvattiin -250 astetta. Ennusteessa oli onneksi mainittu myös ”lämpötila tuntuu kuin” -arvio, jonka kerrottiin huitelevan jossain -280 asteessa. Ei jäänyt kenellekään epäselväksi, ettei villasukkia kannattaisi unohtaa tänään matkasta.

Myöhemmin selvisi, että kyse oli vain Ilmatieteen laitoksen teknisestä viasta ja ilmat olisivat sittenkin vuodenajalle tyypillisempiä.

Viime vuoden juhannuksen puhutuin tapahtuma sijoittui Venäjälle, kun Wagnerin joukot marssivat Jevgeni Prigozhinin johdolla kohti Kremliä. Elettiin sen verran jännän äärellä, että juhannuslimukatkin saattoivat jäädä joltain nauttimatta.

Lopulta kävi kuten Venäjällä usein käy: kapina kuivuu kasaan ja kapinoitsijat teloitetaan tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Ukrainassa taas on edelleen sama meno päällä, ja vain tulevaisuus näyttää, miten ja milloin Venäjän aloittama irvokas näytelmä loppuu.

Tämä juhannus vietetään toivottavasti vähemmän jännittävissä merkeissä. Limpparitkin uskalletaan ehkä nauttia normaalien perinteiden mukaisesti. Tosin perinteet ovat silläkin saralla aikojan saatossa muuttuneet. Tarjolla ei enää ole lasipulloja ja limsakoreja, kuten takavuosina. Tämä ei toki ole ainoastaan huono asia, kaduillahan pärjää erinomaisesti ilman pulloista kertynyttä lasinsirua.

Koska maailmassa on aina ajasta ja paikasta riippumatta omat huolenaiheensa, voi toisinaan olla hyväksi ottaa niistä ihan reilusti lomaa.

Monet saattavat kuitenkin muistaa Sittiksen, Aku Ankka -limsat, Rallyn ja vadelmalimsan, joita nauttiessa juhannus sai kruununsa. Hätäisemmät limukan lipittäjät saattavat myös muistaa, miten liian innokkaasti kipattu kuplajuoma pyrki yllättäen nenästä ulos sen sijaan, että olisi matkannut tutumpaa reittiä kohti vatsaa. Liekö limsoissa ollut ennen vanhaan hiilihappoa ja makuakin eri tavalla kuin nykyään, mene ja tiedä. Ehkä aika kultaa kaiken lisäksi myös limpparimuistot.

Koska maailmassa on aina ajasta ja paikasta riippumatta omat huolenaiheensa, voi toisinaan olla hyväksi ottaa niistä ihan reilusti lomaa. Juhannus ei ole ihan huonoin ajankohta moiseen huolettomuuteen.

Sääennuste lupaa kohtalaista poutaa ja mitä sitä muuta juhannukselta toivoisikaan. Paitsi tietenkin rauhaa ja rakkautta maailmaan. Niin ja kunnon limpparia.