Paikallisuutiset

Keskinkertainen viulisti hurmaa laulullaan – menetämmekö muusikko-Jennissä lahjakkaan stand up -koomikon?

Palokunnantalon lavalle astelee vaaleita sävyjä hohtava nainen. Tapailee sähköpianoa, hakee asentoa ja säätää mikrofonia. Kitaristilla kestää vähän pitempäänkin saattaa instrumentti soittokuntoon.

Nainen alkaa tehdä huomioita ympärillään tapahtuvasta toteavin, selkein lausein. Odottava yleisö, jota on tuvan täydeltä, alkaa hymyillä, tirskahdella ja jopa nauraa ääneen.

– Kitaristilla oli siinä jotain johtoja säädettävänä. Näissä tilanteissa laulajan tehtävä on viihdyttää yleisöä ja pitää se kiireisenä, ettei ajan kulumista huomata, Jenni Johansson selvittää.

Parin viikon takaisessa hyväntekeväisyyskonsertissa hän hurmasi paitsi laulullaan, myös lakonisilla, lempeän sarkastisilla välipuheillaan. Niistä hän sai myös yleisöpalautetta.

– Erittäin mielenkiintoista, koska tähän päivään asti kukaan ei ole ikinä luonnehtinut minua sanalla hauska. Joissain tilanteissa ihmiset nauravat minulle, kun en yritä olla hauska. Se oli ihmeellistä. Olin tosi iloinen reaktioista.

Et ole tarkoituksella harjoitellut stand up -laineja?

– En missään nimessä! Mutta jos tuontyyppinen tosiaan puree, ehkä sekin voisi toimia. Voisin kuvitella mikkiständin tuohon ja jopa joitain aiheita. Esimerkiksi pituudestani, olen 154,5-senttinen... varmasti komiikkaa löytyy omastakin elämästä.

The Voice of Finlandin tämäntalvinen kausi toi Jenni Johanssonin laajemmankin yleisön tietoisuuteen. Hän päättelee juuri nyt muusikon opintojaan ammattikorkeakoulu Noviassa Pietarsaaressa.

Jenni sanoo muuttaneensa niin moneen kertaan, ettei ala luettelemaan asuinpaikkojaan, vaan on mieluummin kotoisin ei mistään. Oulussa hän kuitenkin on syntynyt. Ennen Pietarsaareen muuttoaan kuusi vuotta sitten hän asui useita vuosia Kajaanissa.

– Pietarsaari on niitä harvoja paikkoja Suomessa, jossa voi opiskella nimenomaan muusikoksi, ilman sitä pedagogista osuutta.

Opettamiseen hän ei tunne minkäänlaista paloa.

– Arvostan kaikkia niitä, joilla se kutsumus on, mutta minusta ei olisi siihen hommaan. Tylsistyisin luultavasti aika nopeasti. On tärkeää, että opettajat ovat motivoituneita, kannustavia ja empaattisia. Minulla niitä ominaisuuksia ei ehkä ole.

Laulu on hänen pääaineensa, pop/jazz-laulu nimenomaan. Viulu on kulkenut mukana 9-vuotiaasta asti.

– Soitin sitä säännöllisesti 18-vuotiaaksi. Mutta jos ei harjoittele kunnolla, ei ehdi tapahtua ihan huimaa kehitystä. Olen sellainen keskinkertainen viulunsoittaja.

Kaksikielisyys oli yksi vetovoimatekijä muuttaa Pietarsaareen.

Nyt 27-vuotias Jenni Johansson tulee suomenkielisestä perheestä, ja Noviassa opiskellaan tuttuun tapaan ruotsiksi.

– En puhunut ruotsia tänne tullessani. Nyt menee jo sujuvasti. Kaksikielisyys oli yksi vetovoimatekijä muuttaa Pietarsaareen. Olen aina tykännyt kielistä, Jenni kertoo.

Pois tiehensä hän puhuu suomea, ruotsia ja englantia, ymmärrettävästi saksaa ja espanjaa.

– Mietin sitä, että Suomessa on yksi musiikin korkeakoulu johon voisin mennä tämän jälkeen, eli Sibelius-akatemia. Ruotsissa on kuusi vastaavaa koulua. Siellä tarjonta on laajempi, joten jos haluan vielä opiskella tästä eteenpäin, kielen osaaminen avaa ovia tuonne länteen.

En ole ikinä oikein kaivannut suurkaupungin hälinää tai mitään kuumakivihierontoja, sokerivahauksia, hifistelykahviloita tai pakohuoneita.

Tosin Jenni ei ole vielä päättänyt, mitä tekee seuraavaksi eli valmistuttuaan tänä keväänä.

– Sen kun tietäisi. Ajattelin, että tämä on vähän kuin ponnahduslauta, ja sitten lähden eteenpäin. Olen ollut Pietarsaaressa nyt kuusi vuotta, ja olen jossain määrin kiintynyt tähän paikkaan. Viihdyn täällä. Pitkästä aikaa on sellainen olo, että olen kotona.

Paikan pienuus ja hiljaisuus viehättävät. Sunnuntaisin kaupungissa ei ole ketään, vain suihkulähde solisee ja linnut laulavat.

– Täällä on kauniita julkisia puutarhoja. Niissä voi sitten käyskennellä hienojen neitien hepenissä ja leikkiä, että omistaa koko paikan.

– En ole ikinä oikein kaivannut suurkaupungin hälinää tai mitään kuumakivihierontoja, sokerivahauksia, hifistelykahviloita tai pakohuoneita. Mulle riittää yksi baari ja yksi yökerho!

Talvella Jenni osallistui ensimmäistä kertaa The Voice of Finland -mittelöön. Startti oli komea, Ääni ratkaisee -vaiheessa kääntyivät kaikkien valmentajien tuolit. Reissu päättyi kuitenkin seuraavaan kaksintaisteluvaiheeseen. Pettymys?

– Joo, kyllä näinkin voi sanoa. Knockout olisi ollut hyvä kohta lähteä enemmän näkyvyyden takia. En tiedä, voiko näin sanoa, mutta ihan rehellisesti olen sitä mieltä, että lauloin paremmin kuin kilpakumppanini.

Voicessa häntä kiinnosti ennen kaikkea näkyvyys, joka on artistin uraa havittelevalle välttämätöntä.

– Olen sitä sukupolvea, joka on kasvanut tuollaisten ohjelmien kanssa. Olin päässyt nuoruuden pahimmasta itsekriittisyydestä ja totesin, ettei enää tarvitse odottaa. Tajusin, etten koskaan ole valmis. En koskaan pääse siihen nuorena tavoittelemaani täydellisyyteen. Keskeneräisyyden hyväksyminen oli katalyyttina osallistumiselleni.

Omiin esityksiinsä kisassa hän on tyytyväinen.

– Tiesin, että olin tehnyt kaiken mihin olin pystynyt. Jos se ei ole jostain syystä sitä mitä haetaan, ei sitten.

Esiintymisjännitykset ja ramppikuumeet Jenni on karistanut yltään aikoja sitten. Esiintyjän ura alkoi bändin kanssa jo 12-vuotiaana.

– Oikeastaan jo pienestä asti olen jollain kierolla tavalla nauttinut siitä. Minusta on kivaa, kun ihmiset katsoo ja on vaikutusvaltaa siihen porukkaan.

Julkisuus on Jennin mielestä osa artistin työtä, eräänlainen välttämätön paha.

– Mutta se ei ole sitä keskeisintä. Auttaa hirveästi, kun porukka tietää, että olen olemassa ja millaista musaa minä teen. Kun joku haluaa minusta jotain kuulla, on erityinen tilaisuus sanoa, mitä ajattelen. Siinä mielessä tykkään siitä.

Se, että saan tehdä taidettani, on ammatillisista unelmistani suurin.

Mitään kiveenhakattua viestiä, agendaa tai elämänohjetta Jenni Johansson ei halua kuulijoilleen tarjoilla.

– Olen subjektiivinen olento siinä missä muutkin. Ajatukseni muotoutuvat omien elämänkokemusteni pohjalta.

– Jos voin kertomalla omia tarinoitani auttaa jotakuta, niin sehän on hienoa ja siistiä.

Jenni Johanssonilla on musiikin ulkopuolisiakin unelmia, mutta pysytellään nyt taiteen puolella. Musiikin tekeminen kaikissa muodoissaan on ehdottomasti tavoitteena.

– Pystyn kirjoittamaan biisejä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Osaan säveltää, soittaa pianoa, laulaa ja rakentaa musiikillisia kokonaisuuksia. Voisin tehdä biisejä myös muille. Se, että saan tehdä taidettani, on ammatillisista unelmistani suurin.

Yleisö pääsee kokemaan Jenni Johanssonia seuraavaksi vapun päivän juhlinnassa Pietarsaaren Koulupuistossa.